Yritetään uudestaan

TERVEHDYS.

Täällä epätoivoisesti kirjoittelee ensimmäistä postaustaan pitkään aikaan väsyneenä pääkipuisena 17-vuotias ammattitanssijaksi ensimmäistä vuotta opiskeleva tyttö Tampereelta.

 Oon kirjoitellut täällä joskus enedesmuistamilloinviimeksi ja sain yhtäkkiä hyvän idean aloittaa taas, vaikka naurattaa ajatuskin siitä että ehtisin muka jossain välissä kirjoittamaan päivistäni ja  kuulumisistani vaikka kirjoittamisesta tykkäänkin tosi paljon.

Opiskelen Tampereen Konservatoriossa siis ammattitanssijaksi, (APUA en vieläkään ole ihan kokonaan onnistunut sulattamaan tätä asiaa) ja koulun ohella käyn iltalukiota jonka kursseista koitan räpiköidä läpi ja kirjoittaa joskus tulevaisuudessa ylioppilaaksi. Arkipäivät Tampereella on niin älyttömän täynnä ettei aikaa jää oikeastaan millekkään muulle kun koululle, mutta silloin pitää yrittää muistaa se elämäni onnellisin päivä, kun sain tiedon päässeeni tähän kouluun. Se oli niin m i e l e t ö n t ä!

Muutin tänne viime syksynä 2014 Kaustiselta. Olin sen vuoden musiikkilukiossa ja saman vuoden naapurikaupungin showtanssin kilparyhmässä ja ne molemmat vahvisti sitä ajatusta, että oikeasti tarvin tanssia. Olin suurinpiirtein puolet keväästä ihan paniikissa kun olin päättänyt tosissani hakea konsalle ja tosissani yrittää, vaikka kuulinkin sitä "älä murehdi vaikket pääsiskään" ja "aina kannattaa yrittää" -juttuja hirveesti. Pääsykokeista suurin osa on ihan sumun peitossa, se oli samalla sekä kauheaa että parasta ja kaikkea siltä väliltä. Huh nämä takaumat!

Tanssijana oon kehittynyt paljon ja toivottavasti tulen kehittymään vielä enemmän, nyt kun miettii vuotta taaksepäin niin voi vaan ihmetellä miten mut oikeasti valittiin, kun varmasti olisi ollut monia muita teknisesti lahjakkaampia hakijoita tarjolla. Tässä nyt kuitenkin ollaan.

Kun mietin tulevaisuutta, mietin totta kai tanssia (ylläoleva kuva korostaa sitä kuinka paljon rakastankaan urheilua) koska se on luonnollinen asia ja osa minua, joka kulkee mukana missä ikinä menen. Se on sellainen palava tarve jota ilman varmaan masentuisin, se antaa toivoa tulevaisuuden suhteen ja sen varassa on jo monta unelmaa. Haluan ennen kaikkea olla tanssija, mutta haluan olla muutakin. Haluan olla lentoemäntä vaikka pelkään lentämistä, haluan olla näyttelijä vaikka mulla on maailman huonoin pokka ja haluaisin olla myös laulaja, MM-tason voimistelija, malli, uudestaan yleisurheilija, matkaopas ja vaikka mitä muuta. Rakastan tosi paljon kaikkea urheilua ja koenkin olevani enemmän tanssiurheilija kuin -taiteilija, vaikka taiteessa onkin kivat puolensa.

Ylläpidän tätä blogia itseäni varten. Tajusin että tarvitsen tällaisen paikan johon voin kirjoittaa ajatuksiani ja kuulumisiani, että saan kaiken kiireen ja raskaan koulun ja lihasjumien ja kramppien ja treenien ja esseiden kirjoittamisen ynnämuun ynnämuun keskellä järjestellä sekavia ajatuksiani tänne näteiksi riveiksi.

Yritänpä siis uudestaan blogin puolella, tervetuloa tutustumaan jos siltä tuntuu!